Mopo keulii jo

Lapin Ammattiopisto, Rovaniemi 28.11.07
Lentokenttähenkilöstön koulutus
Juhani Pesonen, kouluttaja, Lapin Ammattiopisto

”Ilmailun nopea kehitys, sekä lisääntyneet ammattitaito- ja turvallisuus vaatimukset edellyttävät myös lentokenttien kunnossapito- ja lentoliikenteen tukihenkilöstöltä entistä monipuolisempaa ammattitaitoa ja eri tehtäväkenttien hallintaa. Tämän lisäksi suurten ikäluokkien eläkkeelle siirtyminen lisää koulutetun henkilöstön tarvetta. Tähän haasteeseen Lapin ammattiopisto - Aikuiskoulutuskeskus vastaa järjestämällä Lentoasemapalvelujen ammattitutkintoon valmistavaa koulutusta.
Koulutuksen tavoitteena on antaa valmiudet työskennellä kunnossapidon, lentokoneiden maapalveluiden ja lastauksen ammattitehtävissä. Koulutukseen sisältyy lentoasemien pelastushenkilöstön peruskurssi. Koulutuksen hyväksyttävästi suorittaneen tulee selviytyä tehtävistä itsenäisesti ja asetettujen pätevyysvaatimusten mukaisesti.”
Äskeinen kappale oli suora lainaus Lapin Ammattiopiston nettisivuilta. Se on osa noin puolentoista tunnin luennosta, jonka kuulin kollegoideni kanssa, kun vierailimme tuossa oppilaitoksessa marraskuun viimeisellä viikolla. Luennon aihealue oli itselleni varsin vieras, koska meillä ei järjestetä vastaavaa koulutusta. Itse asiassa koulutuksen antajana LAO on edelläkävijä: oppilaita heille tulee ympäri Suomea, eikä vastaavaa koulutusta anneta muualla.
Luento avasi silmiäni, miten monenlaisia ammattilaisia tarvitaan lentokentillä. Itse koulutus kestää yli vuoden työharjoitteluineen, jonka jälkeen koulutettu väki siirtyy maamme eri lentokentille toteuttamaan saamiansa monipuolisia taitoja.
Sippo Nevalaisen ja Juhani Pesosen räätälöimä ja toteuttama koulutus vaikutti mielenkiintoiselta pelkästään jo sen takia, että koulutukseen valintakriteerit ovat todella vaativia.
Kun perjantaiaamuna lensin Rovaniemeltä Helsinkiin, katselin ympärilleni erilaisin silmin. En ollut aiemmin ajatellut, että niin monenlaiset toiminnat lentokentällä ovatkin saman peruskoulutuksen alaisina.

Luento 3
Koulutus- ja Kongressikeskus Majvik, Kirkkonummi 30.11.07
Kohti nollalinjaa – Päihteet ja Liikenne
Sirpa Rajalin, tutkija, Liikenneturva

Luento oli osa Liikenneturvan kouluttajille suunnatun neuvottelupäivän antia. Tutkimuspäällikkö Sirpa Rajalin on ollut jo useita vuosia tutkimassa liikennekäyttäytymistä lähtien 80-lätkän poistumisen vaikutuksista rattijuopumuksen aiheuttamiin ongelmiin. Tämänkertainen luento käsitteli tuota edellä mainittua asiaa.
Rajalin aloitti luentonsa näyttämällä kuvaa Helsingin Rautatientorilta vuodelta 1907. Kuvaan liittynyt tapahtuma oli Suomen ensimmäinen tilastoitu rattijuopumustapaus.
Rattijuopumus on Suomen tieliikenteessä edelleen vakava turvallisuusongelma. Viime vuosina noin joka neljäs tieliikenteessä menehtynyt on kuollut onnettomuudessa, jossa joku osapuolista on ollut alkoholin vaikutuksen alainen. 2000-luvulla rattijuopumuksesta aiheutuneiden kuolemien osuus kaikista tieliikenteessä kuolleista on lisääntynyt. Joka viidennessä liikennekuolemassa kuljettaja on ollut rattijuoppo. Ennakkotiedot alkuvuodelta 2007 viittaavat rattijuopumuksen lisääntymiseen.

Alkoholipolitiikalla on pyritty säätelemään rattijuopumusonnettomuuksia. Alkoholin hinnan nostamisella toivottiin olevan niitä alentava vaikutus, näin toimittiin mm. vuosina 1975 ja 1982.
Ruotsissa on osoitettu, että yhden litran kulutuksen lisääntyminen alkoholin käytössä aiheuttaa kuolemia liikenteessä noin 8 % enemmän. samoin on todettu, että rattijuopumuskuolemat ovat lisääntyneet suhteessa muihin tieliikennekuolemiin.(tilastotieto v. 2006)
Liikenneturvallisuussuunnitelma vuosille 2006 – 2010 pitää sisällään seuraavaa: Alkolukon käyttö rattijuopumustuomioiden jälkeen, valvonnan tehostaminen ajallisesti ja paikallisesti, 0,2 ‰ raja rattijuopumukselle (johtaa ajon keskeytykseen), kampanjointia, joka ylläpitää ja lisää rattijuoppouden vastaista asenneilmastoa, koulujen päihdevalistusta, auton konfiskointi (takavarikko) toistuvissa uusintatapauksissa, jne.
Tutkimuksissa on todettu, että rattijuoppo ajaa noin 200 kertaa, ennen kuin jää kiinni. Kiinnijäämisriskiä pyritäänkin kasvattamaan tehostetulla valvonnalla.
EU suosittaa, että uusien kuljettajien promilleraja alennettaisiin. Luxemburg, Saksa ja Itävalta ovat sen jo toteuttaneet. Itävallassa ovat rattijuopumuksen aiheuttamat onnettomuudet vähentyneet 30 %.
Ruotsissa pyritään siihen, että rattijuopumuksesta kiinni jääneet pyritään ohjaamaan päihdehuollon piiriin heti, jo 24 tunnin kuluessa tapahtuneesta. Tämä menetelmä on nimeltään Skelleftemodellen.
Alkolukko on autoon asennettu valvontajärjestelmä, jonka käytöllä estetään alkoholin vaikutuksen alaisena ajaminen. Jos henkilöllä on 0,2 ‰ tai enemmän alkoholia veressään, ei ajoneuvo käynnisty. Seuraavan puhalluksen voi tehdä vasta 5-10 minuutin päästä. Tällä hetkellä Alkolukkoa on käytössä noin 120 kpl eri yritysten ajoneuvoissa ja saman verran tuomioistuimen päätöksellä rattijuoppojen ajoneuvoissa.
Tänä vuonna rattijuopumusonnettomuuksissa on menehtynyt 76 henkilöä, luku on lokakuun lopusta, vuoden 2006 henkilöluku oli 89.
Aihe, joka luennolla oli käsiteltävänä, on lähellä omaa sydäntä. Sen takia tästä tuli ehkä enemmänkin tekstiä kuin olisi ollut tarpeen. Toisaalta tästä ei koskaan puhuta liikaa, sillä jokainen rattijuoppo liikenteessä on liikaa.