Lopultakin!
Sain sitten kehittämishankkeestani raportin tehtyä. Välillä tuntui, että koko kehittämishanke menee ihan persiilleen, mutta tuli sieltä nyt jotain satoa. Kun olis vielä saanut nuo kollegat innostumaan mukaan, mutta eipä ne tee mitään, mikä ei ole pakollista.
Kyllä helpottaa, ihan oikeasti. Loppu on oikeastaan sellaista odottamista, mitä nyt vielä ne purkusessiot ja viimeiset lähipäivät, joita muuten odotan innolla! On ollut oikeasti työläin talvi varmasti viiteentoista vuoteen: Työt, kaksi koulua, kaiken maailman luottamustoimet, niin ja vielä perhekin. Täytyisi oikeastaan kiittää niitä oikein isosti ja julkisesti, että ovat jaksaneet meikäläisen oikuttelua, kun kaikki pukkaa päälle. Osaisikohan sitä?
Onneksi olkoon! Toivottavasti kehittävä ote ei kirpoa, vaikka vuoden jättirutistus on takana. (Kollegani Kekkonen pruukaa kertoa anekdoottia entisen opiskelijansa tapaamisesta. Tyyppi oli alkanut muistella auskultointivuottaan ja sanonut; “Oli se kova koulu! Melkein vuosi meni, ennen kuin oppi taas tekemään hommat niin kuin aina ennenkin!”)
Kiva, että odotat kevättapaamista, niin minäkin.
terkuin
Irmeli
Comment by Irmeli — 28.03. 08 @ 9:31