Mopo keulii jo

Lopultakin!

korpimaa — Fri, 28 Mar 2008 16:39:39 +0000

Sain sitten kehittämishankkeestani raportin tehtyä. Välillä tuntui, että koko kehittämishanke menee ihan persiilleen, mutta tuli sieltä nyt jotain satoa. Kun olis vielä saanut nuo kollegat innostumaan mukaan, mutta eipä ne tee mitään, mikä ei ole pakollista.

Kyllä helpottaa, ihan oikeasti. Loppu on oikeastaan sellaista odottamista, mitä nyt vielä ne purkusessiot ja viimeiset lähipäivät, joita muuten odotan innolla! On ollut oikeasti työläin talvi varmasti viiteentoista vuoteen: Työt, kaksi koulua, kaiken maailman luottamustoimet, niin ja vielä perhekin. Täytyisi oikeastaan kiittää niitä oikein isosti ja julkisesti, että ovat jaksaneet meikäläisen oikuttelua, kun kaikki pukkaa päälle. Osaisikohan sitä?

Nyt se on tehty!

korpimaa — Wed, 19 Mar 2008 16:19:30 +0000

Opetusharjoitteluraportti on nyt sitten valmis ja lähetetty. Olipahan kamala vääntäminen moisessa, mutta on ainakin tehty. Kävin saman tien tarkistamassa suoritukset WinhaVillestä ja meinasin seota, kun näin, että kas10 on arvosteltu ja hyväksytty. Nyt on sitten sekin pois jaloista. Mikäs tässä on ollessa, vaan kehittämishankeraportti vaiheessa, mutta sekin kohta tehtynä. Olen minä kyllä vääntänytkin, monta tuntia päivässä puoli vuotta! Mutta niin ne on muutkin tehneet, mitäs minä tässä ylpeilen! Ei muuta kuin loppurutistusta kaikille ja hauskaa Pässiäistä! Se on oikeasti noin, koska silloin syödään jotain samansukuista elukkaa! Niin ja munarikasta edellistä, varsinkin kauniimman sukupuolen edustajille!

Jiihaa!

korpimaa — Sat, 16 Feb 2008 13:41:46 +0000

Viimeinkin sain tehtyä valmiiksi kasvatustieteen tehtävät. Nyt ne odottavat tuolla eteisen hyllyssä postilaatikkoon viemistä. Täytyy sanoa, että ihan varma en ole, olenko tehnyt kaiken oikein ja niin että se menee läpi, mutta kaipa se minulle kerrotaan!

Välillä tuntui, että on kyllä paukut lopussa totaalisesti. Ei millään jaksanut kiinnostaa kirjojen pänttääminen ja varsinkin, kun niiden sisältö käsitteli ammattikorkeakoulua, joka on meikäläiselle melkoisen vieras osa-alue. Olenhan minä nyt seitsemän päivää ollut ammattikorkeakoulun tiloissa opiskelemassa, loppuhan on ollut etäistä työskentelyä. Niin, ja olihan se Hämeenlinnan aikakin melkein ammattikorkeakoulua, olihan se samoissa tiloissa. Olen ehkä hieman ironinen, kun arvostelen noita lähdekirjoja, mutta olisihan se tieto löytynyt jostain muualtakin? Onneksi oli se Metodix-ympäristö, siihen ihastuin täysin ja totaalisesti. Se oli sellainen aarreaitta, josta löytyi melkein mitä vaan.

Kohta aion alkaa väsätä opetusharjoitteluraporttia, se olisi seuraava ponnistus. No, onneksi on jo tieto, mitä siihen tulee, niin ei ihan niin paljoa ahdista.

On se hyvä, ettei ole tekemisen puutetta!

YTO iltapäivä

korpimaa — Thu, 06 Dec 2007 10:40:22 +0000

Tuplatiimi oli aiheenamme. Teamin jäsenet Minna, Ari ja Heikki (allekirjoittanut) toteuttivat ko. opetusmenetelmää hyväksikäyttäen yhden oppitunnin mittaisen session. Menetelmää arvioiden ensimmäistä kertaa sitä käyttävänä olin yllättynyt sen tehokkuudesta. Se, että ihmisten ajatukset saatiin herätettyä ensin yksin tuumien, sitten parittain, oli vakuuttava juttu. Kun sitten oli saatu taululle kunkin parin yhteisaatteet, päästiin äänestämään, mitkä olivat tärkeimpiä juttuja. Ja toden totta, kyllä sieltä niitä löytyi. Ajankäytöllisesti tuplatiimi ei ole välttämättä se kaikkein paras tapa, mutta henkilökohtaisesti ihastuin itse sen toimintatapaan, metodina varsin helppo toteutettava. Eikä materiaalia kulu paljon, vähän paperia ja kyniä riittää. Aihealueemme oli jokaiselle se tuttu, pedagogisen opiskelun ongelmat, joten siitähän riitti pohtimista kyllä! Ja kiitos toteutuksen suunnittelusta kuuluu meidän omalle Duracell-pupulle, Minnalle. Täytyy myöntää, että kun jotain tehdään, niin se tehdään sitten tehokkaasti!

Luennoista mieleen jäänyttä

korpimaa — Thu, 06 Dec 2007 08:56:32 +0000

Luento 1

Studia Generalia Haaga-Helia 21.11.07
Koulutus ja työelämä – Vertaileva näkökulma,
Dos. erikoistutkija Johanna Lasonen, Jyväskylän yliopisto

Luento, jonka olisin mieluusti jättänyt käymättä. Se oli ensimmäinen ajatus luennon jälkeen. Kuinka tuollaisen koulutuksen saanut ihminen voi luennoida noin huonosti? Aihe, joka itsessään olisi ollut mielenkiintoinen, muuttui melko mitäänsanomattomaksi, kun luennoitsija sekoili kalvojensa kanssa ja mietti ääneen, mitä hänen seuraavaksi pitikään sanoa.
Vaikka aiheessa olikin mielenkiintoisia pointteja, vertailevaa näkökulmaa miesten ja naisten palkoista erilaisella koulutuksella ja eri maissa, niin asiaan ei päässyt oikein sisälle, koska tilastot olivat niin pieniä, että ne tuskin näkyivät ensimmäisellekään riville. Istuin itse salin puolessa välissä, johon aiemmin olen kyllä haluamani aina erottanut.
Tapa, jolla luennoitsija asiat esitti, ei ollut omiaan tuomaan niihin uskottavuutta. Jos asioista on vahvasti jotain mieltä, on ne uskallettava myös sellaisina esittää.
Asia sinänäsä on kiinnostava ja tärkeä, mutta on osattava ottaa yleisönsä, silloin saa itsensä esille ja uskottavaksi.

Luento 2

Lapin Ammattiopisto, Rovaniemi 28.11.07
Lentokenttähenkilöstön koulutus
Juhani Pesonen, kouluttaja, Lapin Ammattiopisto

”Ilmailun nopea kehitys, sekä lisääntyneet ammattitaito- ja turvallisuus vaatimukset edellyttävät myös lentokenttien kunnossapito- ja lentoliikenteen tukihenkilöstöltä entistä monipuolisempaa ammattitaitoa ja eri tehtäväkenttien hallintaa. Tämän lisäksi suurten ikäluokkien eläkkeelle siirtyminen lisää koulutetun henkilöstön tarvetta. Tähän haasteeseen Lapin ammattiopisto - Aikuiskoulutuskeskus vastaa järjestämällä Lentoasemapalvelujen ammattitutkintoon valmistavaa koulutusta.
Koulutuksen tavoitteena on antaa valmiudet työskennellä kunnossapidon, lentokoneiden maapalveluiden ja lastauksen ammattitehtävissä. Koulutukseen sisältyy lentoasemien pelastushenkilöstön peruskurssi. Koulutuksen hyväksyttävästi suorittaneen tulee selviytyä tehtävistä itsenäisesti ja asetettujen pätevyysvaatimusten mukaisesti.”
Äskeinen kappale oli suora lainaus Lapin Ammattiopiston nettisivuilta. Se on osa noin puolentoista tunnin luennosta, jonka kuulin kollegoideni kanssa, kun vierailimme tuossa oppilaitoksessa marraskuun viimeisellä viikolla. Luennon aihealue oli itselleni varsin vieras, koska meillä ei järjestetä vastaavaa koulutusta. Itse asiassa koulutuksen antajana LAO on edelläkävijä: oppilaita heille tulee ympäri Suomea, eikä vastaavaa koulutusta anneta muualla.
Luento avasi silmiäni, miten monenlaisia ammattilaisia tarvitaan lentokentillä. Itse koulutus kestää yli vuoden työharjoitteluineen, jonka jälkeen koulutettu väki siirtyy maamme eri lentokentille toteuttamaan saamiansa monipuolisia taitoja.
Sippo Nevalaisen ja Juhani Pesosen räätälöimä ja toteuttama koulutus vaikutti mielenkiintoiselta pelkästään jo sen takia, että koulutukseen valintakriteerit ovat todella vaativia.
Kun perjantaiaamuna lensin Rovaniemeltä Helsinkiin, katselin ympärilleni erilaisin silmin. En ollut aiemmin ajatellut, että niin monenlaiset toiminnat lentokentällä ovatkin saman peruskoulutuksen alaisina.

Luento 3
Koulutus- ja Kongressikeskus Majvik, Kirkkonummi 30.11.07
Kohti nollalinjaa – Päihteet ja Liikenne
Sirpa Rajalin, tutkija, Liikenneturva

Luento oli osa Liikenneturvan kouluttajille suunnatun neuvottelupäivän antia. Tutkimuspäällikkö Sirpa Rajalin on ollut jo useita vuosia tutkimassa liikennekäyttäytymistä lähtien 80-lätkän poistumisen vaikutuksista rattijuopumuksen aiheuttamiin ongelmiin. Tämänkertainen luento käsitteli tuota edellä mainittua asiaa.
Rajalin aloitti luentonsa näyttämällä kuvaa Helsingin Rautatientorilta vuodelta 1907. Kuvaan liittynyt tapahtuma oli Suomen ensimmäinen tilastoitu rattijuopumustapaus.
Rattijuopumus on Suomen tieliikenteessä edelleen vakava turvallisuusongelma. Viime vuosina noin joka neljäs tieliikenteessä menehtynyt on kuollut onnettomuudessa, jossa joku osapuolista on ollut alkoholin vaikutuksen alainen. 2000-luvulla rattijuopumuksesta aiheutuneiden kuolemien osuus kaikista tieliikenteessä kuolleista on lisääntynyt. Joka viidennessä liikennekuolemassa kuljettaja on ollut rattijuoppo. Ennakkotiedot alkuvuodelta 2007 viittaavat rattijuopumuksen lisääntymiseen.

Alkoholipolitiikalla on pyritty säätelemään rattijuopumusonnettomuuksia. Alkoholin hinnan nostamisella toivottiin olevan niitä alentava vaikutus, näin toimittiin mm. vuosina 1975 ja 1982.
Ruotsissa on osoitettu, että yhden litran kulutuksen lisääntyminen alkoholin käytössä aiheuttaa kuolemia liikenteessä noin 8 % enemmän. samoin on todettu, että rattijuopumuskuolemat ovat lisääntyneet suhteessa muihin tieliikennekuolemiin.(tilastotieto v. 2006)
Liikenneturvallisuussuunnitelma vuosille 2006 – 2010 pitää sisällään seuraavaa: Alkolukon käyttö rattijuopumustuomioiden jälkeen, valvonnan tehostaminen ajallisesti ja paikallisesti, 0,2 ‰ raja rattijuopumukselle (johtaa ajon keskeytykseen), kampanjointia, joka ylläpitää ja lisää rattijuoppouden vastaista asenneilmastoa, koulujen päihdevalistusta, auton konfiskointi (takavarikko) toistuvissa uusintatapauksissa, jne.
Tutkimuksissa on todettu, että rattijuoppo ajaa noin 200 kertaa, ennen kuin jää kiinni. Kiinnijäämisriskiä pyritäänkin kasvattamaan tehostetulla valvonnalla.
EU suosittaa, että uusien kuljettajien promilleraja alennettaisiin. Luxemburg, Saksa ja Itävalta ovat sen jo toteuttaneet. Itävallassa ovat rattijuopumuksen aiheuttamat onnettomuudet vähentyneet 30 %.
Ruotsissa pyritään siihen, että rattijuopumuksesta kiinni jääneet pyritään ohjaamaan päihdehuollon piiriin heti, jo 24 tunnin kuluessa tapahtuneesta. Tämä menetelmä on nimeltään Skelleftemodellen.
Alkolukko on autoon asennettu valvontajärjestelmä, jonka käytöllä estetään alkoholin vaikutuksen alaisena ajaminen. Jos henkilöllä on 0,2 ‰ tai enemmän alkoholia veressään, ei ajoneuvo käynnisty. Seuraavan puhalluksen voi tehdä vasta 5-10 minuutin päästä. Tällä hetkellä Alkolukkoa on käytössä noin 120 kpl eri yritysten ajoneuvoissa ja saman verran tuomioistuimen päätöksellä rattijuoppojen ajoneuvoissa.
Tänä vuonna rattijuopumusonnettomuuksissa on menehtynyt 76 henkilöä, luku on lokakuun lopusta, vuoden 2006 henkilöluku oli 89.
Aihe, joka luennolla oli käsiteltävänä, on lähellä omaa sydäntä. Sen takia tästä tuli ehkä enemmänkin tekstiä kuin olisi ollut tarpeen. Toisaalta tästä ei koskaan puhuta liikaa, sillä jokainen rattijuoppo liikenteessä on liikaa.

Asiantuntija-alustus

korpimaa — Thu, 06 Dec 2007 08:48:29 +0000

Kertailin mielessäni tuon Jari Laukian ammatillisen koulutuksen historian lyhyen oppimäärän samalla, kun luin sitä tuolta Moodlesta. Sitä lukiessani totesin, että onpa kiva lukea, kun ei ole liikaa sivistysanoja.

Vertaillessani kehitystä 1920-luvun koulutuksesta nykyiseen en voinut olla huomaamatta sitä seikkaa, että koulutuksen pääpaino on molemmissa samankaltainen. Molemmissa on kyllä teoreettista opetusta, mutta pääpaino on tekemisellä. Toisin sanoen hyväksi todettu ja koettu on käytössä taas. Nykyisen ammattikoulutuksen teoria on ammattilähtöistä ts. jokaisella opetettavalla aiheella on joku peruste kyseiseen ammattiin pohjautuen. Samalla tavoin 1920-30-luvuilla opetusta annettiin ammattiaineina. Oli ammattilaskentoa, -oppia, -piirustusta, jne.

Perinteinen kisälliopetus, jota annettiin ennen varsinaisten ammattikoulutuslaitosten syntyä, on kulkenut kaiken aikaa ammatillisen koulutuksen rinnalla. Mestarilta oppipojalle-menetelmä on toiminut aina sellaisille ihmisille, joille teoreettinen opetus on tervanjuontia. Periaatteessa sama koulutus vähemmillä oppiarvoilla ja nopeammin oli silloin arvossaan, koska töihin oli päästävä nopeasti. Nykyinen oppisopimuskoulutus kulkee hieman pitemmän kaavan mukaan, mutta periaate on sama.

Se, mikä oli tuolloisessa koulutuksessa erilaista nykyiseen verrattuna, oli koulutuksen hajanaisuus. Johtuen siitä, että koulut toimivat seitsemän eri ministeriön alaisuudessa, ei ole mikään ihme, että yhteistä suuntausta ei ollut. 1920-luvulta vuoteen 1966 KTM, ammattikasvatusosasto hallinnoivat ammattikoulutusta, joten on selvää, että koulutus painottui silloin juuri teollisuuden ja kaupan tarpeisiin. Nyky-yhteiskunnassa kaikki toimivat OPM:n ja Opetushallituksen alaisuudessa, joka antaa viitekehyksen toiminnalle. Näin myös yhteinen linjaus kaikelle koulutukselle on taattu. Yritysten omien oppilaitosten olemassaolo on nykyään melko olematonta, koska ammatillisten oppilaitosten antama koulutus on riittävä takaamaan työntekijöitä yrityksiin. Toisaalta taas ammattikoulutuksen tarkoituksenahan on taata jokaiselle riittävä ammattitaito, että pystyy valitsemassaan ammatissa kehittymään. Mutta onko kaikille työpaikkoja sillä alalla, mihin on kouluttautunut. Monelle koulutus on pelkkä todistus jostain oppilaitoksesta.

Nyt toimii!

korpimaa — Tue, 09 Oct 2007 05:09:22 +0000

Eilen tein sen! Siis lähetin ensimmäiset kaksi tehtävää kasviksia tarkastukseen. Toivotaan, että eivät tule bumerangina takaisin

Ei se nyt loppujen lopuksi ollut niin kovin vaikeaa kirjoittaa, kun vaan alkuun pääsi. Ja suurin työ taisi olla se, että haki sen tietopuolen kirjoista. Meinasi vaan tulla kiire, kun kirjoja piti jo palauttaa takaisin kirjastoon. Ne olivat vain vaivaiset 3 kuukautta hyllyssä mulla…

Se vähän arvelluttaa, että tulikohan käytettyä sitä kuuluisaa puppugeneraattoria? Yritin kyllä välttää, mutta sitä on niin sokea omalle tekstilleen, katsoo vain, että hyvä se on.

No kyllähän ne tarkastavat immeiset kertoo, jos jotain on mmennyt väärin!!!

Nyt tapahtuu

korpimaa — Tue, 21 Aug 2007 14:03:11 +0000

Tuntuu siltä, että vihdoinkin pääsee taas opiskelurytmiin, monen vuoden tauon jälkeen. Vielä kun saisi jotain aikaiseksi. Kun on noita kasvatustieteitä tehtävänä, eikä juuttaita ole edes 30 sivua tehtävänä… Onhan ajatuksia ja yksi tehtävä peräti tehtynä jo. Pitäis vaan lähettää ne ja kuulostella, kuinka ne otetaan vastaan. minusta kun tuntuu, että taidan yrittää tehdä tästä liian vaikeaa.

Olisikohan telkkarissa jotain mielenkiintoista, olisikohan minulla nälkä…. Ei, kyllä minä nyt ainakin yritän tehdä jotain järkevää!

Tehtävien tekoa

korpimaa — Sun, 19 Aug 2007 13:23:51 +0000

Tuskaa!!! Kun yrittää lukea jotain kirjaa, niin aina tulee sama ongelma eteen: Sivistyssanat! Lukisihan sitä, jos tietäisi mitä jokin sana tarkoittaa. Olenkin lueskellut joitakin kirjoja wikipedian avulla, aina kun tulee outo sana, eikun wikiin tiedustelu, mitäköhän tuokin tarkoittaa. Kirjaston kirjoissa on sekin hyvä puoli, että joku muukin on painiskellut saman ongelman kanssa ja kirjoittanut suomenkielisen vastineen marginaalliin, josta se on hyvä poimia. Mutta on tää tuskaista!

Tästä se alkaa

korpimaa — Mon, 23 Jul 2007 16:23:33 +0000

Kirjat on haettu kirjastosta, ainakin odottamaan avaamista. Kasvatustieteen tehtävät olen ajatellut suorittaa tässä pikimmiten, saas nähdä, kuinka käy. Ainakin olisi taustatietoa, kunhan nyt saa jostain päästä aloitettua. Oikeastaan pitäisi vaan aloittaa järjestyksessä lukemaan ja pohtimaan, mutta tiedän jo kokemuksesta, että ei sovi minun vartalolleni. Ennemminkin haen ensin jotain tärppejä sieltä täältä, jonka jälkeen tulee jonkinlainen yhteenveto niistä Sitten täydennetään ja lueskellaan uudelleen lähteitä… Mutta kyllä se sieltä vielä tulee, se on varma!